Suomessa on kehitetty terveysmetsäajattelua kymmenen vuotta. Luonto voi parantaa periaatteessa vain olemalla olemassa. Kymmenessä vuodessa tutkimus on ottanut jo pitkiä askelia.
Maija Lipponen on Luonnonvarakeskuksen tutkija ja väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa.
Meillä Suomessa on talousmetsää ja aarnimetsää, mutta mikä on terveysmetsä?
Terveysmetsiä on perustettu eri puolilla maailmaa. Niitä on tutkittu erityisesti Aasiassa, missä lääkäri määrää terveysmetsäkäyntejä työuupumukseen. Suomessakin erityisiä terveysmetsäalueita ja -reittejä on perustettu hiljattain sairaaloiden läheisyyteen. Erilaisista sairauksista toipujat ja kuntoutujat voivat hyödyntää terveysmetsiä omatoimisesti tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ohjaamina.
Suomalaiset terveysmetsät on kuitenkin tarkoitettu kaikkien ihmisten vapaaseen käyttöön. Ne sopivat hyvin myös koulujen, päiväkotien ja oppilaitosten oppimisympäristöiksi. Terveysmetsät lisäävät tietoisuutta ja kiinnostusta metsäluonnon terveysvaikutuksista. Terveysmetsiin voidaan rakentaa esteettömiä reittejä saavutettavuuden parantamiseksi. Esteetön pääsy metsään edistää yhdenvertaisuutta ja mahdollistaa luonnon terveyshyödyt kaikille. Terveyshyötyjä on mahdollista saada muistakin luontoympäristöistä kuin nimetyistä terveysmetsistä. Metsän lisäksi terveyttä voivat edistää esimerkiksi vesistöjen rannat, kaupunkien puistot, puutarhat sekä maatilaympäristöt.
Suomalaisen terveysmetsätoiminnan kehittäminen alkoi Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Kolme terveysmetsän mallia -verkostohankkeessa (2014–2016). Hankkeessa luotiin uudenlaista yhteistyötä terveys- ja luontoalan toimijoiden välille erilaisin kokeiluin (Luonnontie 2024). Yksi malleista oli Sipoon terveyskeskuksen kokeilu luontokäyntien terveyshyödyistä osana mielenterveyskuntoutujien ja 2-tyypin diabetesasiakkaiden hoitoa. Hyvien tulosten myötä toimintaa jatkettiin ja laajennettiin hankkeen jälkeen osana Sipoon sosiaali- ja terveyspalveluja. Vuonna 2023 julkaistiin tutkimus (Kolster ym. 2023), jossa todettiin toiminnan kohentavan psyykkistä hyvinvointia, toimintakykyä ja koettua terveyttä.
Sipoon toimintamalli on toiminut inspiraationa Kainuussa, jossa perustettiin Suomen ensimmäinen sairaalan yhteydessä oleva terveysmetsä syksyllä 2022. Terveysmetsät sekä niihin liittyvä hyvinvointia tukeva toiminta perustuvat tutkimusnäyttöön luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä hyvinvointia tukevan luontoympäristön ominaispiirteistä. Suomessa ei ole olemassa kriteereitä terveysmetsille, mutta terveyttä edistävien ympäristöjen ominaisuuksia voidaan pohtia tutkimukseen perustuen (Lipponen ym. 2023a).
Luonnon terveyshyötyjä on ryhdytty viime vuosina tutkimaan, mihin suuntaan tutkimus menee?
Tutkimus on lisääntynyt viime vuosina, vuodesta 2017 erityisen paljon. Aiemmin on tutkittu paljon luonnon stressistä palauttavaa vaikutusta. Vahvin tutkimusnäyttö luonnon positiivista vaikutuksista on mielenterveyden osalta. Nyt tutkitaan paljon ympäristön ja ihmisen immuunijärjestelmän välistä yhteyttä, esimerkiksi sitä millainen vaikutus ympäristön monimuotoisuudella on ihmisen terveyteen. Vasta perustettu suomalainen Luonto & terveys -tutkimusverkosto kokoaa yhteen alan tutkimusta ja viestii siitä ulospäin (Pasanen 2024).
Suomessa on tutkittu melko paljon terveyden suhdetta maankäyttöön eli siihen, kuinka paljon kodin läheisyydessä on joko rakennettua tai viher- ja vesipeitteistä pinta-alaa. Lähiluonnon vaikutus liikuntaan ja liikkumiseen on myös ollut suomalaistutkimuksen kohteena. Lähiluonnon yhteyttä sairauksiin sekä lääkkeiden käyttöön on myös tutkittu. Usein tutkimuksen keskiössä ovat kaupunkialueet, joissa valtaosa suomalaisista asuu. Luonnon ja terveyden tutkimuksessa on tärkeää huomioida myös maaseudulla asuvien näkökulmat, sillä harvemmin asutuilla alueilla luontoalueet ovat laajoja, ja niitä koskevat käsittelypäätökset voivat vaikuttaa merkittävästi koko yhteiskuntaan. Ulkoilumääriä ja luonnon virkistyskäyttöä on kartoitettu väestötasolla.
Mahdollisuudet päästä luontoon eivät ole aina tasavertaiset, ja erityisesti lapset ja ikääntyneet voivat tarvita tukea luontosuhteen ylläpitoon. Esimerkiksi lasten ja nuorten luontokontakteja ja niiden edistämisen terveyshyötyjä on tutkittu hiljattain Suomessa.
Millaista tutkimusnäyttöä on olemassa luonnon ja varsinkin metsän terveyshyödyistä?
Oleskelu luontoympäristössä vaikuttaa hyvinvointiin monen tekijän summana, jossa moniaistiset kokemukset ovat merkittäviä. Hyvinvointikokemukseen vaikuttaa paitsi se, miltä luonto näyttää, tuoksuu ja kuulostaa, mutta mahdollisesti myös asiat, joita emme aisteillamme havaitse, kuten puista erittyvät erilaiset haihtuvat yhdisteet sekä maaperän mikrobit. Kun luontoympäristöistä saatavat vaikutukset ovat enemmän myönteisiä kuin kielteisiä ja nämä vaikutukset ovat mitattavissa, voidaan puhua luonnon terveyshyödyistä.
Luontokontaktien tuottamien terveys- ja hyvinvointihyötyjen syntyä selitetään viiden mekanismin avulla. Ensimmäinen mekanismi perustuu siihen, että luonnossa on kaupunkiympäristöä vähemmän haitallisia ympäristöaltisteita, kuten melua ja ilmansaasteita. Toinen mekanismi on luonnossa tapahtuva stressistä elpyminen. Luontokäynnit näkyvät ihmisessä fysiologisina muutoksina, kuten verenpaineen ja stressihormonipitoisuuksien laskuna sekä sydämen sykkeen alenemisena. Luonnossa oleskelu kohentaa mielialaa, edistää elpymisen kokemusta ja lisää energisyyttä. Tarkkaavuus elpyy luonnossa rakennettua ympäristöä tehokkaammin.
Luonnon hyötyjä on myös fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen, millä on lukuisia terveyshyötyjä. Neljäs mekanismi terveyshyötyjen synnylle perustuu siihen, että luontokäynnit lisäävät sosiaalista vuorovaikutusta ja osallisuuden kokemusta. Viides terveyttä edistävä mekanismi on luonnon mikrobeille sekä haihtuville yhdisteille altistumisesta seuraava immuunijärjestelmän toiminnan vahvistuminen.
Luonnon hyötyjä on myös fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen, millä on lukuisia terveyshyötyjä. Neljäs mekanismi terveyshyötyjen synnylle perustuu siihen, että luontokäynnit lisäävät sosiaalista vuorovaikutusta ja osallisuuden kokemusta. Viides terveyttä edistävä mekanismi on luonnon mikrobeille altistumisesta seuraava immuunijärjestelmän toiminnan vahvistuminen.
Mitä tarkoittaa luontoperusteinen interventio, josta tutkimuskirjallisuudessa puhutaan? Ja millaisia ne ovat?
Luontokontakteja voidaan hyödyntää myös osana kasvatus-, sosiaali- ja terveyspalveluita, jolloin puhutaan luontoperustaisista interventioista. Luontoperustaisten interventioiden vaikuttavuus perustuu luonnon hyvinvointivaikutusten lisäksi usein mielekkääseen tekemiseen
ja sosiaalinen vuorovaikutukseen, mikä on luontoympäristöissä helpompaa. Luontoperustaisia interventioita voidaan toteuttaa monenlaisissa luontoympäristöissä.
Tutkimuksessamme (Lipponen ym. 2022) tarkasteltiin työterveyshuollon ryhmämuotoisen luontointervention vaikutuksia osallistujien stressiin. Stressiä kuvaava syljen kortisolipitoisuus oli alempi luontotapaamispäivinä verrattuna muihin viikonpäiviin. Toinen stressin merkkiaine, syljen alfa-amylaasipitoisuus, sitä vastoin nousi luonnossa oleskelun aikana, mikä saattoi johtua ryhmätilanteen aiheuttamasta jännityksestä. Näin pääteltiin, koska amylaasin nousu tasoittui säännönmukaisesti kerta kerralta, kunnes kuuden kerran jakson lopussa nousua ei enää juuri ollut luontovierailun aikana. Osassa mittareista ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta tutkimuksen pienellä osallistujamäärällä, mutta viitteitä sykevälivaihtelun avulla mitatun palautumisen lisääntymisestä saatiin. Myös osallistujien kokema kipu ja uupumus laskivat tutkimusjakson aikana, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Osallistujat kokivat hyötyvänsä luontoperustaisesta interventiosta ja saaneensa työkaluja stressinhallintaan. Työterveyshuolto sai uudenlaisen palvelun.
Osassa mittareista ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta tutkimuksen pienellä osallistujamäärällä, mutta viitteitä sykevälivaihtelun avulla mitatun palautumisen lisääntymisestä saatiin. Myös osallistujien kokema kipu ja uupumus laskivat tutkimusjakson aikana, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Luontoperustaiset interventiot voivat olla yksi keino sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvun hillinnässä. Luonto tuottaa monenlaisia terveys- ja hyvinvointihyötyjä ja hyödyt ovat suurimmat terveydentilaltaan ja sosioekonomiselta asemaltaan heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. Luontoperustaisten palveluiden avulla voidaan tukea esimerkiksi ihmisten terveyden ja toimintakyvyn kohenemista sekä eriarvoisuuden vähentämistä.
Entä mitä tarkoitetaan luonto- ja eläinavusteisuudella?
Luontoavusteisuus ja eläinavusteisuus ovat tarkempia tapoja tai menetelmiä toteuttaa luontoperustaisia interventioita. Luontoavusteisuus viittaa siihen, että interventio toteutetaan luonnossa ja luonnon hyvinvointivaikutuksiin perustuen. Eläinavusteisuus taas tarkoittaa eläimen ottamista mukaan edistämään ihmisten hyvinvointia.
Eläinavusteisuus on usein kytköksissä luontoympäristöihin, mutta siinä erityisenä elementtinä on vuorovaikutus eläimen kanssa. Ammatillinen eläinavusteinen interventio tarkoittaa sitä, että eläin työskentelee koulutetun sosiaali-, terveys-, kasvatus- tai hyvinvointialan ammattilaisen työparina. Eläin osallistuu asiakkaan kuntoutus- tai hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseen yksilöllisen harkinnan mukaisesti. Toiminta on tavoitteellista, suunnitelmallista ja dokumentoitua. Eduskunnan eläinavusteinen ryhmä, jossa olen mukana, on laatinut luokittelun eläinavusteisille palveluille sosiaali- ja terveysministeriön (STM) palveluiden luokittelun pohjalta.
Tutkimuksessamme (Lipponen ym. 2023b) tarkastelimme hevosavusteisen toiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan asiakkaan hyvinvointiin vaikuttavat tekijät liittyvät merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perustarpeiden merkityksen osoittamiseen hevosen avulla.
Eläimen rooli on tukea niin ohjaajaa kuin asiakasta vuorovaikutteisessa työskentelyssä. Eläimen kanssa viestitään sanattomasti, keholla, ja erilaiset aisti-, rentoutumis- ja läsnäoloharjoitteet voivat suunnata asiakkaan huomiota pois omasta itsestä kohti ympäröivää maailmaa. Eläimen hyvinvoinnin kautta voidaan tarkastella asiakkaan omaa hyvinvointia ja paikkaa ympäröivässä maailmassa ja yhteiskunnassa. Sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan näkökulmasta tavat tukea aineettoman hyvinvoinnin edellytyksiä materiaalisen elintason sijaan sekä yhteisen hyvinvoinnin pyrkimystä ovat keskeisiä.
Onko jossakin vaiheessa mahdollista, että lääkäri määrää luontoa parannuskeinoksi – että saa vaikkapa metsäreseptin?
Kyllä, Sipoossa tällainen metsäresepti on ollut käytössä (Luonnontie 2024). Sotkamossa taas hyödynnetään luontoseteliä nuorten mielenterveyden tukena (Innokylä 2024). Nyt alkaneessa Luontolähete-hankkeessamme kokeilemme ja tutkimme luontolähetekäytäntöä kaupunkien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä Lahdessa ja Kajaanissa. Myös muita vastaavia kokeiluja ja tutkimuksia on menossa Suomessa.
Onko sitä selvitetty tarkemmin, mikä luonnossa oikein elvyttää ihmistä? Onko olemassa jokin luontotyyppi, joka tuottaa parhaan terveyshyödyn?
Tätä on selvitetty esimerkiksi maisematutkimuksen avulla. Luontoympäristön terveyttä edistäviä ominaisuuksia voidaan kuvata luontoympäristöjen aistinvaraisesti havaittavien ominaisuuksien avulla. Luontoalueen riittävä laajuus, sopivat korkeuserot, eheyden tunne, näköalat, puustoisuus, tilan tunne ja turvallisuuden tunne ovat esimerkiksi piirteitä, jotka tukevat hyvinvointikokemuksen syntyä.
Onko oltava koskematon metsä saadakseen siitä hyötyä?
Tutkimuskirjallisuuden perusteella näyttää siltä, että hyvin erilaiset metsäympäristöt elvyttävät ja tutkimusten tulokset vaihtelevat. Yksilön erilaiset lähtökohdat ja tarpeet vaikuttavat myös siihen millainen metsäalue koetaan elvyttävänä. Monimuotoisen luonnon on nähty liittyvän hyvinvointiin positiivisesti, mutta metsäympäristöjen luontaisten lajien yhteyttä ihmisen terveyteen ei tiettävästi ole juurikaan tutkittu. Jenni Simkinin ym. suomalaistutkimuksessa metsien koettu monimuotoisuus ja kauneus vaikuttivat olevan erityisen tärkeitä elpymisen kokemukselle. Tutkimusnäyttöä on saatu myös siitä, että nuorempi metsä ei ole yhtä elvyttävä kuin vanha metsä.
Voisi sanoa, että luonnonmukainen, tai luonnonmukaiseksi koettu, iäkkäämpi metsä koetaan elvyttävänä. Varttuneempi monimuotoisuusarvoja sisältävä talousmetsäkin voi siten olla hyvinvoinnin kannalta oikein hyvä. Vaikka metsät keskimäärin mielletään varsin luonnonmukaisiksi ja monimuotoisiksi ympäristöiksi, voi esimerkiksi talouskäytössä olevan metsän lajisto olla varsin erilaista kuin luonnontilaisen metsän. Intensiivisen talousmetsäkäytön tiedetäänkin heikentävän metsän virkistysarvoa, ainakin joksikin aikaa.
Kaikki eivät pidä luonnossa liikkumisesta. Onko mahdollista siitäkin huolimatta saada luonnosta terveyshyötyä?
Kyllä, luonnossa oleskelun myötä elimistössä syntyvät psyko-fysiologiset reaktiot ovat automaattisia. Stressin vähenemisen teorian (stress reduction theory) avulla elpyminen tapahtuu kehon automaattisten fysiologisten ja emotionaalisten muutosten myötä stressihormonien erityksen vähetessä, sydämen sykkeen rauhoittuessa ja näiden myötä negatiivisten tunteiden lieventyessä.
Miten planetaarinen ajattelutapa liittyy terveysmetsän ja luonnon tuottamaan hyvinvointiin?
Tällä hetkellä myös luontohyvinvointitutkimuksessa on alettua puhua planetaarisesta ajattelusta: ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin tähtäävässä toiminnassa tulee aina huomioida myös luonnon elinvoimaisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Planetaarista viitekehystä käytetään esimerkiksi terveyden, hyvinvoinnin ja osallisuuden näkökulmista eri tieteenaloilla. Keskiössä on aineeton hyvinvointi eli merkityksellisyyteen pohjaava hyvinvointi, jonka on havaittu olevan keskeinen kestäviin valintoihin motivoiva tekijä.
Miten itse altistut luonnolle?
Asun maaseudulla. Hoidan omia hevosiani ja liikun niiden kanssa tai ilman luonnossa. Perheeni kanssa marjastamme, sienestämme, kalastamme ja joskus metsästämme. Tavoitteena on, että kaikilla olisi aina hieman multaa kynsien alla!
Lue lisää:
Lipponen, M., Vehmasto, E., Simkin, J., Keränen, K., Räty, A. & Pursiainen, P. 2023. Terveys-metsätoiminta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 94/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-797-6
Lipponen, M., Vehmasto, A.-E., Salonen, A., & Mäki-Opas, T. (2023). Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä. Sosiaalipedagogiikka, 24, 45–76. https://doi.org/10.30675/sp.126111
Lipponen M., Hallikainen V. & Kilpeläinen P. (2022). Effects of Nature-Based Intervention in Occupational Health Care on Stress – A Finnish Pilot Study Comparing Stress Evaluation Methods. Journal of Multidisciplinary Healthcare, 15, 577-593 https://doi. org/10.2147/JMDH.S353168
Luonnontie 2024. Terveysmetsä. Verkkosivusto. https://terveysmetsa.fi/mika-on-terveysmetsa/
Luonnonvarakeskus 2024. Luontolähete – vaikuttavien luontoavusteisten toimintatapojen kehittäminen ja kokeilu kunnissa -hankkeen verkkosivu. https://www.luke.fi/fi/projektit/luontolahete
Simkin, J., Ojala, A. & Tyrväinen, L. (2021). The Perceived Restorativeness of Differently Managed Forests and Its Association with Forest Qualities and Individual Variables: A Field Experiment. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(2). https://doi.org/10.3390/ijerph18020422
Silvennoinen, H. (2017). Metsämaiseman kauneus ja metsänhoidon vaikutus koettuun maisemaan metsikkötasolla. Dissertationes Forestales, 242. https:// doi.org/10.14214/df.242
Pasanen, T. 2024. Verkkosivusto. https://www.sitra.fi/artikkelit/millaista-luonnon-ja-terveyden-tutkimusta-suomessa-tehdaan/
THL/Sokra & Kotilainen H. 2021. Luontoseteli mielenterveyden edistämisen tukena -toimintamallikuvaus. Innokylän toimintamallit, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. https://innokyla.
