Huhtikuun 12. 2024 oli Suomen ylikulutuspäivä. Se tarkoittaa, että suomalaiset kuluttivat oman laskennallisen osuutensa maapallon luonnonvaroista jo ennen huhtikuun puoliväliä. Suomalaiset ovat yksi maailman eniten luonnonvaroja kuluttavista kansakunnista. Elämme tällä hetkellä kestävyysmurrosta, sanoo kestävän hyvinvoinnin professori Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta.
Koko maailman ylikulutuspäivä vuonna 2023 oli 2.8. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti Maan ekosysteemin vuotuisen biologisen tuotannon/kapasiteetin. Vuonna 2023 Suomen ylikulutuspäivä oli maaliskuussa. Suomen kohdalla on siis tapahtunut hieman edistystä, mutta ei riittävästi. Maailman suurin ylikuluttaja on Qatar, jonka ylikulutuspäivä oli jo helmikuun alussa.
”Ihmiskunnan pitää muuttaa tapansa tavoitella hyvää elämää planeetallamme, jotta tulevaisuus olisi hyvä”, toteaa Arto O. Salonen. Salonen on tutkinut, miten kestävä hyvinvointi voisi olla mahdollista.
Kestävyysmurros on Salosen mukaan käänne, joka täytyy tehdä, jotta ihmisen hyvän elämän tavoittelu saadaan mahtumaan yhden planeetan reunaehtoihin.
”Se tarkoittaa ilmastonmuutoksen hidastamista, luonnon monimuotoisuuteen reagoimista ja luonnonvarakysymysten todesta ottamista. Jos kaikki eläisivät niin kuin me suomalaiset, niin jo vuoden neljäntenä kuukautena tämän vuoden luonnonvarat olisivat loppuun käytettyjä. Onneksi kaikki eivät elä niin kuin me.”
Iso muutos on jo käynnissä
Salosen mukaan elämme nyt kuudetta sukupuuttoaaltoa. Edellinen oli 65 miljoonaa vuotta sitten, eikä ihmisellä ollut siihen mitään osuutta. Tällöin liitukaudella tapahtui dinosaurusten joukkosukupuutto. Vain pienet matelijat, nisäkkäät ja linnut selvisivät.
Nykyinen sukupuutto on Salosen mukaan meidän itsemme aikaansaamaa.
”Onneksi yhä useammat ihmiset havahtuvat kuukausi kuukaudelta siihen, että tulevaisuus on ihmisten käsissä. Teollistumisen myötä luonnonvarojen ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen on kiihtynyt ennennäkemättömällä tavalla. ”
Huipennus alkoi Salosen mukaan 1950-luvulta ja on jatkunut tähän päivään.
” Viimeisten vuosikymmenten aikana hyvinvoinnin tavoittelun tapa on muodostunut kestämättömäksi. Mutta ratkaisut hyvän tulevaisuuden rakentamiseen ovat jo olemassa. Nyt on aika ottaa ne käyttöön.”
Salosen mukaan kestävyysmurroksen toteuttaminen hallitusti edellyttää monitieteistä tarkastelua, miten ihminen on läsnä omassa elämässään, yhteiskunnassa ja planeetalla.
”Tutkin ihmisen paikkaa yhteisöissä, yhteiskunnassa ja planeetalla. Olen kiinnostunut siitä, kuinka ihminen oppisi kiinnittymään osaksi ympärillään olevaa maailmaa ratkaisijan roolissa. Ja miten ihmisen hyvän elämän tavoittelu ja hyvinvointipyrkimykset saataisiin asettumaan planetaarisiin rajoihin?”
Kestävä elämäntapa ja ruokapolitiikka
Salonen on kirjoittanut ekososiaalisesta ruokapolitiikasta, joka ottaa paikallisten olosuhteiden lisäksi huomioon globaalit olosuhteet. Salosta ärsyttää, että keskusteluissa on jatkuvasti päällimmäisinä vastakkaisia, ääripään vaihtoehtoja.
”Ruokakeskustelussa on jännitepareja: luonnonmukaista vai tehotuotettua, eläin- vai kasviperäistä, lähellä tuotettua vai kaukana kasvatettua?”
Salosen mielestä ruokapolitiikkaa ei saisi ajatella liian mustavalkoisesti, vaan meidän pitäisi uudistaa maailmankuvamme tosiasiaperusteiseksi. Appelsiini ja kahvi maistuvat Suomessakin, mutta niitä on Suomessa turha kasvihuoneissa kasvattaa. Ei siis pitäisi tuijottaa itsepintaisesti vain lähiruokaan, vaan ymmärrettävä myös Afrikassa asuvaa kahvinviljelijää, joka yrittää ansaita elantonsa.
”Joku niitä kahvipapuja viljelee ja se joku on todellinen ihminen. Ekososiaalinen ruokapolitiikkaa tarkoittaa, että ruokaa ostaessa on syytä ottaa huomioon, onko hänellä säälliset olosuhteet viljelyyn siellä. Käytetäänkö plantaaseilla paljon vai vähän myrkkyjä? Mitä haittoja myrkyistä on työntekijöille, viljelmille ja luonnolle siellä – ja niiden jäämistä minulle täällä? Kaukaa tuotuun ruokaan liittyy läpinäkymättömyyttä, jolloin ongelmat jäävät piiloon. Myös vastuu vähenee etäisyyden lisääntymisen myötä. Nykyajalle on tyypillistä, että ekologiset ja sosiaaliset kysymykset kietoutuvat toisiinsa monimutkaisilla tavoilla.”
Syömme itsemme sairaiksi
Yksi asia on kuitenkin Salosen mielestä selvä. Kasvisruoan syönti kuormittaa maapalloa huomattavasti vähemmän kuin lihapitoinen ruokavalio.
”Kyseessä on tuotannon tehokkuus. Kun pelloilla kasvanutta ruokaa ei syödä itse vaan se syötetään teuraseläimille, on yhä haasteellisempaa tuottaa ruokaa riittävästi kaikille. Tehottomuuden seurauksena peltopinta-alaa tarvitaan enemmän, mikä tarkoittaa käytännössä metsien raivaamista pelloiksi.”
Jos meno jatkuu samanlaisena, eläminen maapallolla käy Salosen mukaan erittäin tukalaksi jo 2050 mennessä.
”Tarvitsemme metsiä hiilinieluksi. Globaalin ruokaturvan takia kaikkien ihmisten kannattaisi syödä kasvispainotteisesti suoraan pellolta. Samalla ratkeaisivat monet terveyskysymykset, koska tiedämme pitkittäistutkimuksista, että kasviperäinen ruoka pitää meidät pitempään terveinä kuin lihaperäinen. ”
Nykyisellä ruokavaliolla syömme itsemme sairaiksi.
”Ruoasta johtuviin sairauksiin kuolee ihmisiä enemmän kuin nälkään. Käytännössä syömme itsemme ylipainoisiksi ja ylipaino tuottaa meille sairauksia. Tavallaan hyvinvoinniksi mielletty yltäkylläisyys alkaa kääntyä meitä vastaan. Apuun tarvitaan viisasta ruokapolitiikkaa.”
Salosen mielestä ihmisten kulutuskäyttäytymistä pitäisi ohjata niin, että se olisi tavalliselle ihmiselle mahdollisimman helppoa ja edullista. Ideaalitilanteessa tavallinen kuluttaja menisi kauppaan ja ostaisi vaivattomasti jotain ”yllättävän hyvää”. Ruoka olisi edullista, terveellistä ja kestävästi eli luontoa liikaa kuormittamatta valmistettu.
”Kokonaisuuden kannalta parhaan valinnan ongelmaa ei pitäisi sälyttää yksittäiselle kansalaiselle. Ekologiset haitat ja sosiaaliset ongelmat voidaan huomioida hinnoissa, jolloin kansalaiselle, yhteiskunnalle ja planeetalle haitalliset valinnat ovat hintavia. Vastaavasti arvonlisäveroa on mahdollista keventää sellaisten ruokien osalta, jotka ovat terveyttä edistäviä ja joista aiheutuu ekologista rasitetta vain vähän tälle planeetalle.”
Salosen mukaan tämä olisi yksinkertaista ja luontevaa toteuttaa. Hän ihmetteleekin, miten näin luonteva ja yksinkertainen keino vaikuttaa kulutustottumuksiin on Suomessa tehty niin vaikeaksi toteuttaa.
”Maailma pitäisi hahmottaa systeemisemmin. Jokainen ihminen tekee satoja pieniä ja suuria valintoja joka päivä. Ne valinnat liittävät ihmisen moneen asiaan. Näistä kytköksistä tietoiseksi tuleminen auttaa hahmottamaan, mihin kaikkeen on mahdollista vaikuttaa – jos haluaa. Samalla voi kokea, että on omalta pieneltä osaltaan ottamassa vastuuta siitä huomisesta, jonka huomenna yhdessä elämme todeksi.”
Miksi elintapamme ei ole kestävä?
- Aiemmin suhteellisen harvinaiset kasvit, kuten ohra, maissi, riisi ja vehnä, ovat tulleet dominoiviksi ihmisten ansiosta. Monokulttuurin satokasvit kuten soijapavut, käytetään pääasiassa eläinten, eikä ihmisten ruokkimiseen. Tällaisten kasvien viljelyyn tarvitaan paljon maata ja maatalouskemikaaleja, mikä vähentää biodiversiteettiä. Ravinteet saastuttavat pohjaveden.
- Prosessoidun punaisen lihan nauttiminen lisää kuolleisuutta, riskiä sairastua syöpään ja sydän- ja verisuonisairauksiin sekä tyypin 2 diabetekseen.
- Karjan kasvattaminen kuluttaa merkittäviä määriä vettä ja vaatii paljon maa-alaa. Karjankasvatukseen käytettyä maata voisi käyttää tehokkaammin vaihtoehtoisten proteenipitoisten kasvien viljelyyn.
- Ruoan tehotuotannon ekologiset ja eettiset vaikutukset: kemiallinen saastuminen, biodiversiteetin katoaminen, maaperän eroosio, luonnonvarojen ehtyminen, kasvihuonepäästöt sekä näiden vaikutukset eläimiin, ovat ratkaisematta.
Lähteet:
Elina Lehikoinen & Arto O. Salonen (2019) Food Preferences in Finland: Sustainable Diets and their Differences between Groups. Sustainability 11(5)
https://www.mdpi.com/2071-1050/11/5/1259
Tuula Helne & Arto O. Salonen (2016): Ecosocial food policy: improving human, animal, and planetary well-being. Sustainability: Science, Practice and Policy. Volume 12, 2016. Issue 2
https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/2052546.2016.11949231
