Yhteinen terveys (One Health), on iso kansainvälinen ajattelutapa tai maailmankatsomus, jossa tunnistetaan, että ihmisten terveys on sidoksissa myös muiden eläinten terveyteen ja ympäristöömme, jonka jaamme kaikkien kanssa. Esimerkiksi antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa niin ihmisiä kuin eläimiä.
Helsingin yliopiston tutkija Johanna Muurinen on myös kansalaisjärjestö One Health Finland Ry:n puheenjohtaja. Hänen mukaansa tällainen ajattelutapa sopii hyvin hänen kaltaiselleen tutkijalle, joka haluaa tutkia antibioottiresistenssiä maatalouden ekosysteemeissä ja on kiinnostunut, miten elinympäristömme muutokset vaikuttavat terveyteemme.
”Yhteinen terveys -ajattelutapa alkoi levitä vuosituhannen vaihteessa kun eläinlääkärit ja lääkärit joutuivat tekemään yhteistyötä torjuessaan pahasti leviäviä vaarallisia tartuntatauteja, jotka tyypillisesti levisivät muista eläimistä ihmisiin,” toteaa Muurinen.
”Tiettävästi termin One Health eräs eläinlääkäri lausui ensimmäisen kerran radiolähetyksessä yrittäessään selittää, minkä takia Ebola-virus uhkaa myös villieläimiä. Toimittaja ihmetteli, että tämähän on ihmisten tauti. Eläinlääkäri vastasi että eläinten ja ihmisten tautien erottaminen toisistaan on keinotekoista. On vain yksi yhteinen terveys.”
Lääkärien ja eläinlääkärien aloittama liike edustaa poikkitieteellistä lähestymiskulmaa, jossa on mukana paikallinen, alueellinen, kansallinen ja globaali taso. Muurisen mukaan pian ymmärrettiin, että itse asiassa usein tautien taustalla on ympäristönmuutos. Nipah-virus on erittäin hyvä esimerkki tästä.
”Ensimmäinen laaja tartuntatapaus havaittiin malesialaisten sikatilallisilla vuonna 1999. Tuolloin tartunta levisi useimmiten ihmisiin, jotka olivat yhteydessä sairastuneisiin sikoihin tai käsittelivät niiden eritteitä suojaamattomina.”
Muurisen mielestä kiintoisaa on analysoida, miten tauti tarttui sikoihin.
”Kun Malesiassa alettiin viljellä öljypalmua länsimaisten ihmisten bioenergian tarvetta varten, niin siellä hakattiin hedelmälepakoiden pääasialliset pesäpuut ja lepakot joutuivat etsimään uusia asuinsijoja, jolloin ne löysivät nämä maatilat, joissa oli sikoja. Lepakoiden ulosteet saastuttivat sikojen rehut ja siitä virus tarttui sikoihin ja sioista ihmisiin. ”
Infektion oireet ihmisillä vaihtelevat vakaviin hengitysvaikeuksiin ja kuolettavaan aivotulehdukseen. Tämä on Muurisen mukaan hyvä muistutus, että terveys on todellakin yhteistä.
”Opiskeluaikoina sain herätyksen siitä, että emme ajattele tarpeeksi kokonaisvaltaisesti vaan keskitymme pieniin yksityiskohtiin ja teknisiin ratkaisuihin.”
Muurinen ottaa esimerkiksi oman tutkimusaiheensa eli antibioottiresistenssin.
”Sanotaan, että antibioottiresistenssi johtuu siitä, että antibiootteja käytetään liikaa. Mutta mistä bakteeri tietää, onko antibioottien käyttö ollut liikaa tai sopivaa? Itse asiassa kaikenlainen käyttö levittää resistenssiä. Koska ajatellaan, että syypää on ollut antibioottien liikakäyttö tai tarpeeton käyttö, niin ehdotetaan ratkaisuksi sitä, että lopetetaan antibioottien tarpeeton käyttö kotieläintuotannossa. Mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Miten määritellään tarpeeton käyttö jälleen kerran tilanteessa, jos olemme esimerkiksi kehittyvässä maassa jossa ei ole saatavilla eläinlääkäriä, joka kirjoittaa reseptin tai toimivia bioturvallisuuskeinoja?”
Muurisen mukaan resistenssiongelma on paljon vanhempaa perua kuin ihmisten antibioottien käyttö. Jo ennen kuin keksimme antibiootit ja aloimme käyttää niitä, antibiootteja ovat tällä planeetalla tuottaneet bakteerit ja monet muut mikrobit.
”On mahdollista, että nämä resistenssigeenit antibiootteja vastaan ovat päätyneet tautia aiheuttavien bakteerien perimään jo ennen kuin me keksimme antibiootit lääkkeinä. Taustalla voi olla samanlainen mekanismi kuin Nipah-viruksessa. Ihminen aiheuttaa ympäristömuutosta, joka rikastuttaa meille itsellemme joitakin epäsuotuisia mikrobeja.”
Erityisen vähäiselle huomiolle on jäänyt bakteerien leviämisreittien tutkiminen.
”Meillä on ollut äsken koronaviruspandemia, jota on yritetty hillitä liikkumisrajoituksilla ja maskeilla. Samalla huomattiin, että antibioottien käyttö väheni, mikä voi tarkoittaa, että koronan aikana myös muiden tautien leviäminen väheni. Näiden keinojen tehokkuutta ei ole tutkittu. Kannattaisi tutkia bakteerien leviämisreittejä.”
Bioturvallisuus otettava huomioon
Muurinen puhuu bioturvallisuuden puolesta. Suomessa vielä 2016 lähes puolet lypsylehmistä pidettiin navetoissa, jossa ne seisoivat tai makasivat mutta eivät kyenneet kääntymään ympäri. Parsinavetoissa lehmät eivät altistu ympäristön monimuotoiselle mikrobistolle vaan lähinnä rehun mikrobeille ja ulostebakteereille, mikä voi vaarantaa lehmien terveyden. Vaikka nyt on menty parempaan suuntaan ja lehmät pääsevät useammin ulos liikkumaan, bioturvallisuutta laajemmin on parannettava.
Muurinen luettelee muutamia parannuskeinoja.
Miten resistentit bakteerit ja niiden resistenssigeenit leviävät?
”Olemme olleet liian keskittyneitä antibioottien käyttöön ja sen vaikutuksiin. Olemme tutkineet resistenttejä bakteereja vain antibioottien käytön ja vaikutusten yhteydessä. Resistenssigeenien leviämisen hillintää pitäisi tutkia monesta eri näkökulmasta.”
Miten estetään resistenssigeenien leviäminen?
”Bioturvallisuustoimet sikatiloilla näyttäisivät vähentävän resistenssiä suoraan. Aikaisemmin ajateltiin että jos eläimet pysyvät terveenä, niin ei tarvitse käyttää antibiootteja. Bioturvallisuustoimilla yritetään estää taudinaiheuttajien leviämistä. Jos tässä onnistutaan, niin samalla estetään bakteerien leviämistä. Koska resistenssigeenejä kantavat bakteerit, estäessämme niiden isäntien leviämisen, niin samalla estämme resistenssigeenien leviämisen.”
Ulkoinen ja sisäinen bioturvallisuus
”Ulkoinen bioturvallisuus pyrkii pitämään taudinaiheuttajat eläintilan ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaisilla turkistarhoilla pyrkimys olisi pitää linnut poissa.”
”Sisäinen bioturvallisuus yrittää estää taudinaiheuttajien leviämisen tilalla eri eläinryhmien välillä. Esimerkiksi vieroitetut porsaat voivat saada vieroitusripulin ja silloin lannassa voi rikastua joku taudinaiheuttaja. Jos taudinaiheuttajat pääsisivät leviämään vanhemmille lihasioille, niin myös ne voivat saada ripulin.”
Johanna Muurisen mukaan tutkimukset antibioottiresistenssigeeneistä eläintuotannossa eivät valitettavasti ole vielä ottaneet lähtökohdaksi yhteinen terveys -näkökulmaa.
Lisätietoja:
Johanna Muurisen tieteellisiä artikkeleitä löytyy täältä
