Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori
Helka-Liisa Hentilä. Kuva: Oulun Yliopisto.
Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä haluaa nostaa kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuuriin tavoitteet korkealle. Hentilän mukaan vuonna 2020 levinnyt koronapandemia nosti uudella tavalla esille ympäristöterveyteen ja kaupunkiympäristöön liittyviä kysymyksiä.
Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on terveellinen elinympäristö. Mitä se tarkoittaa?
– Terveellinen elinympäristö pitää yllä ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Se ei sisällä tai sisältää mahdollisimman vähän elinympäristöstä koituvia terveyshaittoja. Viime aikoina on ryhdytty puhumaan myös niin sanotusta yhteisestä terveydestä (One Health), jolla tarkoitetaan ihmisten, eläinten ja ympäristön toisiinsa kietoutuvaa kokonaisuutta. Tämän ajattelutavan mukaan ihmiselle terveellinen elinympäristö on myös muun lajisten kannalta suotuisa ja elämää ylläpitävä.
Miten suunnittelu ja asiantuntijatieto ovat muuttaneet ihmisen asuinympäristöä viimeisen sadan vuoden aikana?
– Tämä on laaja ja monisyinen kysymys. Ainakin kaupunkisuunnittelun ihanteet ja tavoitteet ovat muokkaantuneet sadan vuoden aikana. Eliel Saarinen on sanonut osuvasti kirjassaan The City (1943) näin: The city is an open book in which to read aims and ambitions. Eli kaupunkiympäristöt kertovat kunkin aikakauden tavoitteista ja pyrkimyksistä.
– Koska kaupunkien suunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, se mitä nyt suunnitellaan ja päätetään, näkyy vasta tulevina vuosina elinympäristössämme. Vastaavasti se, mitä nyt rakennetaan, perustuu päätöksiin, jotka on tehty useita vuosia sitten. Tarvitaankin kykyä ennakoida ja tunnistaa myös pitemmän aikavälin terveys- ja muita vaikutuksia, joita esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä muuttuva elinympäristö tuottaa.
– Uskon, että tulevaisuudessa elinympäristön terveellisyyttä koskevaan tiedontuotantoon tarvitaan lisää monialaista asiantuntemusta.
Miten 1800-luvulla alkanut teollistuminen toi mukanaan kaupunkiin? Miten kaupunkiympäristö muuttui?
– Teollistumiskehitys sysäsi liikkeelle kaupunkien aiempaa nopeamman kasvun, joka sai vauhtia liikennevälineiden, kuten juna- ja autoliikenteen kehityksestä. Kaupungit laajenivat ja etäisyydet eri toimintojen välillä kasvoivat. Teollistumisen myötä kaupunki alkoi eriytyä toiminnallisesti ja sosiaalisesti. Etenkin työväenluokan asuinolot olivat huonot.
Puutarhakaupungin idea – mistä se tuli ja minkä vuoksi?
– Ebeneser Howard esitti ajatuksen puutarhakaupungista kirjassaan ” Garden Cities of To-morrow” (1898/1902). Hänen pyrkimyksenään oli luoda vetovoimainen ja terveellinen kaupunki, joka yhdistää kaupungin ja maaseudun parhaat puolet, ja vastaavasti eliminoi kummankin huonot puolet. Howardin ajatuksena oli, että puutarhakaupungissa olisi paljon puutarhoja ja puistoja. Howardin mallin voi nähdä yhtenä yrityksenä parantaa teollisuustyöväestön huonoja asuinolosuhteita.
Miten puutarhakaupunki eroaa vaikkapa nykyaikaisesta kaupungista?
– Puutarhakaupungin oli tarkoituksena olla noin 30 000 asukkaan yhdellä kertaa ja yhtenäisen suunnitelman mukaan rakennettava kaupunki, joka yhdistyy toisiin vastaavan kokoisiin kaupunkeihin raideliikenneyhteyksien avulla. Tavoitteena oli tarjota laadukasta ja terveellistä asumista puhtaan luonnon keskellä. Malliin kuuluivat valoisat asunnot ja omat puutarhat. Aika harva noin iso kaupunki on kerralla rakentunut, koska se vaatisi aikamoista kertaluontoista investointia.
– Kaupungit ovat yleensä pitemmän ajan kuluessa rakentuneita ja niissä on ajallisia kerrostumia. Tavoitteena on myös pitkään ollut kaupunkirakenteen tiivistäminen, mikä on usein tarkoittanut korkeampaa ja tehokkaampaa kerrostalovaltaista rakentamista etenkin joukkoliikenneyhteyksien varrella.
Missä mallin mukaiset puutarhakaupungit ovat toteutuneet maailmalla ja Suomessa? Missä niitä kannattaisi käydä katsomassa?
– Esimerkki mallin mukaisesta kaupungista on Itä-Englannissa sijaitseva Letchworth, jonka perustaja oli Ebeneser Howard (1903) ja suunnittelijoina toimivat Raymond Unwin ja Barry Parker. Sitä kutsutaan utopiaksi, joka toteutui.
– Pienempiä puutarhakaupunki-ideologian mukaan suunniteltuja kaupunginosia ovat esimerkiksi Hampstead Lontoossa, Gamla Enskede Tukholmassa ja Änggården Göteborgissa. Suomessa Helsingissä sijaitsevassa Puu-Käpylässä on monia puutarhakaupungin tunnuspiirteitä.
Modernismi mullisti eurooppalaista elämää 1900-luvun alussa, niin taidetta, kirjallisuutta, muotoilua kuin arkkitehtuuria. Millä tavalla modernismin tulo muutti kaupunkisuunnittelua?
– Eri toimintoja varten pyrittiin varaamaan omat alueet aiemman toiminnallisesti sekoittuneen kaupunkirakenteen sijaan. Esimerkiksi asuminen ja tuotannollisen työn paikat pyrittiin erottamaan toisistaan. Kaupunkien tilallista rakennetta pyrittiin väljentämään ja avartamaan. Umpikorttelit ja muut tiivis kaupunkiympäristö koettiin epäterveellisiksi ja huonoiksi.
Entäpä suunnittelu terveyden edistäjänä. Kaupunkeja on rakennettu myös tartuntatauteja vastaan. Mikä merkitys auringonvalolla on ollut kaupunkien suunnittelussa?
– Auringonvalon ajateltiin tappavan haitallisia bakteereja. Rakennukset pyrittiin sijoittamaan niin, että asuntoihin ja pihoille saadaan mahdollisimman paljon auringonvaloa. Auringonvalon maksimoinnilla on ollut iso vaikutus kaupunkien tilalliseen rakenteeseen etenkin 1930-luvulta alkaen. Auringonpaisteeseen nähden otollisesti asetelluista pitkänomaisista lamellikerrostaloista koostuvia asuinalueita rakennettiin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Asuntojen ja pihojen valoisuuteen kiinnitettiin aiemmin myös Suomessa paljon nykyistä enemmän huomiota.
Koronapandemia pysäytti hetkeksi ihmisten elämän 2020-luvun alussa. Millaisia vaikutuksia arvelet koronalla olevan tulevaisuuden kaupunkisuunnitteluun?
– Koronapandemia nosti uudella tavalla esille ympäristöterveyteen ja kaupunkiympäristön terveellisyyteen liittyviä kysymyksiä. On esimerkiksi esitetty ajatuksia eräänlaisesta hyperlokaalista eli hyperpaikallisesta kaupungista, jossa kaupunginosien riittävä omavaraisuus mahdollistaa terveysturvallisen toiminnan ja väestön suojaamisen kriisitilanteissa. Edellytyksinä tälle on esitetty lyhyitä toimitusketjuja, lähipalveluita sekä energian ja ruuan mikrotuotantoa.
– Arvelen, että koronapandemia toimi herättäjänä: pandemiat eivät olekaan ainoastaan menneisyyttä vaan meidän pitää tulevaisuudessakin varautua niihin sekä turvata väestön terveyttä myös kaupunkisuunnittelun keinoin.
Onko kaupunkiympäristö lisännyt elintapasairauksia? Millaisia?
– Elintapasairaudet, kuten aikuisiän diabetes ja ylipaino, ovat yleistyneet. Ne liittyvät esimerkiksi epäterveellisen ruokavalioon, fyysisen aktiivisuuden vähäisyyteen ja tupakointiin. Myös elinympäristöllä on merkitystä siihen, millaisiin arkisiin valintoihin elinympäristö meitä kannustaa ja tuuppaa.
– Moni asia hoituu nykyisin napin painalluksella tai muutoin vähin askelin – onhan meillä apunamme esimerkiksi hissi, liukuportaat, ja sähköpotkulaudat, jotka monesti liittyvät nimenomaan kaupunkiympäristöön.
Voiko kaupunki myös vähentää sairauksia?
– Kaupunkiympäristö voi kannustaa ja tuupata meitä myös kasvattamaan arkiaktiivisuutta. Esimerkiksi vaikkapa sujuvat kävely- ja pyöräilyreitit voivat kannustaa liikkeelle omin lihasvoimin. Uskon myös luontolähtöisten ratkaisujen voimaan: myös kaupunkien viherympäristöllä on useita terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Kaupunkiluonnolle kannattaa siis altistua.
Maapallo kaupungistuu. Puolet väestöstä asuu jo kaupungeissa – ja kehitys jatkuu. Mitä tämä tarkoittaa ja mitä paineita se tuo tulevaisuuden kaupungeille?
– On arvioitu, että 60 prosenttia siitä kaupunkimaisesta ympäristöstä, joka meillä on olemassa vuonna 2050, on vielä rakentamatta. Globaalisti ajatellen meillä on siis edessä valtava mahdollisuus rakentaa parempaa ja terveellisempää elinympäristöä, jos mahdollisuus osataan käyttää viisaasti.
– Toisaalta ennuste sisältää myös uhkakuvia, jos kaupungistumisessa ei oteta yhteisen terveyden näkökulmia huomioon.
