Turun yliopiston kunniatohtori Saara Kankaanrinta on kokenut ympäristövaikuttaja ja luonnonsuojelija, jolla on vahva yrittäjätausta. Kankaanrinta omistaa puolisonsa Ilkka Herlinin kanssa Qvidjan koetilan Paraisilla. Siellä tutkitaan ja kehitetään monimuotoisuutta ja harjoitetaan ilmastonmuutosta hillitsevää maa- ja metsätaloutta. Kankaanrinta on myös Luken johtokunnan varapuheenjohtaja.
Kerro omasta taustastasi ja siitä, miten sinusta tuli luonnonsuojelija?
Olen joensuulainen, elänyt hyvin tavallisen ja luonnonläheisen lapsuuden. Kesäisin uimme, kalastimme ja olimme mökille, syksyisin sienestimme, ja luonto oli kiinteä osa elämää.
Lukion jälkeen pääsin ensin lukemaan matematiikkaa, mutta tutkintoni tein Turussa poliittisesta historiasta. Luin ympäristöpolitiikkaa sivuaineena. Valtiotieteellisen tutkinnon myötä sai maailmantuskan niskaan, ja kun olen perusasetuksiltani utelias ja ratkaisukeskeinen, halusin rakentaa ratkaisuja.
Aloitin Itämerityössä Pietarin jätevesien puhdistuksen parissa, ja siitä vauhti kiihtyi. Näin päädyin luonnonsuojelijaksi, melko pian perustimme kollegoiden kanssa säätiön sitä varten. Kaikki mitä olen tehnyt tai perustanut urallani kollegoiden kanssa yhdessä, säätiö, yritykset ja isot alustat, ovat työkaluja luonnonsuojeluun.
Mitä luonnonsuojelu ja luonnon ymmärtäminen omassa filosofiassasi tarkoittaa?
Meidän tulee antaa luonnolle tilaa toimia. Voimme ymmärtää huiman paljon asioita luonnosta, mutta tuskin koskaan kaikkea kytkeytyneisyyttä ja lähes äärettömiä vaikutusketjuja.
On siis tunnustettava muun luonnon suuruus ja kunnioitettava sitä. Muuten olemme kuin taaperot, jotka rajattomalla itsetunnolla juoksevat sakset kädessä. Ihminen uskoo omiin keksintöihinsä ja teknologiaan enemmän kuin luontojärjestelmän voimaan. Se on hassua.
Täytyy myös muistaa, että ihminen on osa luontoa. Kaiken minkä teemme luonnolle, teemme itsellemme. Meidän tulee ottaa askelia kohti ekosysteemiä, ei siitä poispäin.
Ihmistoiminnassa voima tulee luonnon kanssa yhteistyöstä, ei sitä vastaan taistelusta. Ekosysteemi antaa säännöt, ja ihmistoiminta sopeutuu siihen. Ekosysteemin sääntöjä emme voi muuttaa, omaa toimintaa voimme.
Seuraa iso kysymys: kuinka huolissasi olet luonnon monimuotoisuudesta ja mitä sen heikkeneminen tarkoittaa?
Luonnon monimuotoisuus on kaiken elämän elinehto. Luonnonsuojelu on siis elämänsuojelua. Ekosysteemi on kuin valtava orkesteri soittamassa sinfoniaa. Ja nykyihminen on sen äärellä kuin huonokuuloinen, joka osaa lukea nuoteista Ukko Nooan ja tunnistaa eturivin jousisoittimet. Emme siis aivan tajua monimuotoisuuden syvyyttä ja merkitystä, vaikka itsevarmoina touhuammekin.
Realistisesti sukupuuttoaaltoa, luontokatoa, ilmastonmuutosta ja vesien saastumista katsoen maapallon tila on hälyyttävä.
Otamme velkaa tulevilta sukupolvilta ja osin heikennämme tulevaisuutta tavalla, jota on koko ajan hankalampi korjata. Sen täytyy muuttua.
Torjunta-argumentti tekoja vastaa yleensä on, että Suomen teoilla ei olisi väliä. Se ei pidä paikkaansa, sillä Suomen luonnon monimuotoisuus on omissa käsissämme.
Ja muissakin asioissa kun olemme tehneet kaiken mahdollisen, olisi varaa vaikuttaa kokoaan isomminkin maailmassa. Hintalappu on huonoin tekosyy, koska tekemättäjättäminen se vasta kalliiksi käy.
Onko ihmiskunnalla enää mahdollista kääntää kelloa siihen suuntaan, että monipuolinen luonto säilyy?
Aina on toivoa ja mahdollista kääntää suuntaa. Mm. koronapandemia osoitti että pystymme yhteiskuntina valtaviin muutoksiin tarvittaessa. Ja luonto toipuu, kun annamme sille tilaa. Maankäytössä on mahdollista olla luonnon kanssa yhteistyössä, ei konfliktissa.
Olet tehnyt paljon käytännön työtä luonnon eteen muun muassa perustamalla ravinteiden kierrätykseen erikoistuneen yrityksen ja bioenergiayrityksen. Mitä nämä firmat tekevät?
Soilfood Oy on Suomen suurin ravinteiden kierrättäjä, ja toimimme kokonaispalvelulla sekä teollisuuden että maanviljelijän suuntaan. Maapallolla on typen ja fosforin osalta jo ylitetty planetaariset rajat eli ravinteita on liikaa maa- ja vesiekosysteemeissä, mikä heikentää niiden toimintaa. Ravinteiden kierrätyksellä ja maan kasvukunnosta huolehtimalla otamme samalla askelia kohti kestävämpää ruoantuotantoa.
Q Power on uusiutuvan energian teknologiayhtiö. Sen bioreaktorit tuottavat biometaania polttoaineeksi. Ytimessä ovat suosta eristetyt mikrobit, jotka valmistavat (kuten suossakin) metaania vedystä ja hiilidioksidista. Tuotekehityksessä on luonnon noin 3 miljardia vuotta, joten prosessi on luotettava ja erittäin kustannustehokas. Menetelmän hienous piilee siinä, että se on skaalautuva ja sen avulla ratkaistaan myös uusiutuvan energian varastointia.
Tosin mikään kestävä toiminta tai keksintö ei riitä ratkaisemaan maailman ongelmia, jos emme samanaikaisesti vähennä kulutusta. Jos vain lisäämme ja lisäämme, ei pelastusta tule kiertotaloudesta eikä vihreistä teknologioista.
Millaisena toimijana yleisemmin pidät elinkeinoelämää ja yrittäjyyttä näissä asioissa?
Yritykset ovat nousemassa entistä suurempaan rooliin luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja ylläpidossa. Yrityksillä on paljon vaikutusmahdollisuuksia, resursseja ja sellaista lähtönopeutta, mitä julkisella sektorilla ei ole. Selväähän se, että yrityksillä ei ole varaa haikailla menneeseen tietämättömyyteen.
Teemme paljon yhteistyötä yritysten kanssa ja tahtoa on muuttaa omaa toimintaa, ja siihen toivotaan avuksi myös politiikkaa.
Yritykset voivat tehdä osansa, ja julkinen ja kolmas sektori ovat elintärkeitä pitkäjänteisen tien raivaamisessa. Politiikalla luodaan suuntaviivat, ja tehdään muutoksesta myös reilua. Vapaaehtoisten ja edelläkävijöiden varaan ei tulevaisuutta voi jättää.
Suomen metsien hiilinielut ovat Etelä- ja Keski-Suomessa käytännössä hävinneet ja niitä on enää pohjoisen suurissa metsissä. Miten näin on päässyt käymään ja miten rukkaisit puuta yhä enemmän tarvitsevaa metsätaloutta?
Ehkä pitäisi kyseenalaistaa ensin ”puuta yhä enemmän tarvitseva metsäteollisuus”. Nykymallissa tavoitteena kuutiot ja tonnit eikä jalostusarvo. Osin siksi, koska päästöillä ja haitoilla ei ole hintaa. Pitäisi miettiä mikä on metsätalouden ja -teollisuuden tavoite ja sen myötä visio.
Maailma muuttuu ja ymmärrys lisääntyy. Metsien vaikutus monimuotoisuuden mahdollisuuksiin sekä koko luonnon tilaan on suuri. Jostain syystä puhumme vain metsistä, kun kyse on kaikista luontotyypeistä ja metsämaa-, ilma- ja vesiekosysteemeistä yhteisvaikutuksessa.
Jos haluamme, että meillä on maailman parasta luonnonvaroihin perustuvaa teollisuutta, on syytä parantaa niin että meillä on sitä oikeasti. Emme kai halua että metsäteollisuus ajautuu öljyteollisuuden tielle.
Yhteiskunnalle ja yrityksille hyvä paikka aloittaa olisi vaikka vahimpien metsien suojelu ja soiden ennallistaminen. Suomi on ojittamisen maailmanennätysmaa. Kaivurikuski osaa kyllä myös tukkia kaivamansa ojan. Se on työtä, toimeentuloa ja näkyy vesistöissä.
Erilaisten kyselyiden mukaan suomalaiset viihtyvät puhtaassa luonnossa, mutta mitä jokaisen kannattaisi tehdä vesien, maaperän ja ilmaston eteen?
Jos omistaa maata, on myös valtaa yrittää vaalia monimuotoisuutta ja turvata luonnon toimintaa, vaikka hyödyntäisikin maataan. Tärkeimmät kohdat voi laittaa suojeluun. Pienelläkin pihalla voi lisätä pölyttäjille kukkia.
Jokainen voi vaikuttaa äänestämällä. Kysy ja vaadi. Voi auttaa auttajia, tukea luonnonsuojelijoita ja konkreettista työtä. Ruokakaupassa kannattaa suosia sesongin kasviksia ja jos syö lihaa, syö harvemmin mutta laadukkaasti laidunlihaa. Ota selvää mistä ruoka tulee.
Ja monesti helpoin ja vaikuttavin teko on jättää tekemättä. Jätä ostamatta turhaa, kierrätä ja korjaa.
Keskustelu luonnonsuojelusta on usein vääristynyttä, värittynyttä ja leimaavaa, kiitos somemöykän. Millä tavalla oikaisisit käytyä keskustelua?
Keskustelisin enemmän livenä ja laittaisin someen tunnistautumispakon, jotta nimetön huutelu loppuisi. Yleiset käytössäännöt ovat käyttökelpoisia kaikissa asioissa, voi puhua suoraan mutta kohteliaasti. Tämä koskee kaikkia.
Ja asiapuolella ottaisin askel kerrallaan luonnon ja ekosysteemien merkityksestä lähtien. Esimerkiksi keskustelemme puunrungoista, kun pitäisi keskustella metsän koko huikeasta ekosysteemistä maan päällä ja alla.
Lisäksi olisi hyvä miettiä mikä on muutettavissa ja mikä ei, luonnonlait vai ihmistoiminta, ja lähteä rakentamaan yhdessä hankalaakin polkua parempaan. Askel kerrallaan. Osallisuus ja viestintä on tärkeää, ihmisiä ei saa sivuuttaa.
Tiedematka-hankkeen eräs tavoite on löytää uusia kestävämpiä ratkaisuja luonnon hyödyntämiseen ja ihmisen luontosuhteen kehittämiseen. Mitä arvelet, onko meillä vielä toivoa olemassa?
Kyllä on. Nykytoiminnan lyhytnäköisyys ei nujerra toivoani. Itse saan toivoa vaikkapa näistä: Edelläkävijät, jotka ovat jaksaneet kiinnostua lajeista ja niiden elintilasta. Hiljakseen havainnoineet ja kirjanneet sen, mitä muut eivät ole pitäneet tärkeänä. Nähneet luonnon kun sitä ei ole osattu katsoakaan.
Sadat viljelijät, jotka jaksavat kääntää ruoantuotantoa luonnon kanssa sopusointuun. Radikaalit, jotka ovat puolustaneet luontoa aktiivisilla teoilla. Tavalliset ihmiset, jotka jaksavat arjen valinnoissaan vaikuttaa.
Mummit ja ukit, jotka opettavat lapsenlapsilleen sieniä. Vanhemmat, jotka vievät lapset eväsretkelle. Opettajat, jotka ottavat lapset luokasta ja vievät ulos oppimaan.
Toivoa antavat myös ne poliitikot, jotka kantavat vastuuta ja ajattelevat ja tekevät rohkeita päätöksiä. Jotka näkevät, että luonto on ihmisen elinehto, ei vain elinkeino.
Mutta eniten toivoa antaa koko luonto. Se antaa lohtua, toivoa ja välitöntä sielunrauhaa. Luonto toipuu, kun annamme sille tilaa. Ja toivoa syntyy teoista. En suostu siihen, että maailmaamme olisi mahdotonta kääntää. Ekosysteemin pelisääntöjä emme voi muuttaa, mutta ihmistoimintaa voimme aina. Se, mikä eilen oli ennenkuulumatonta tai vähintään radikaalia, voi huomenna olla hyväksyttävää ja järkevää. Ja ylihuomenna suosittua ja valtavirtaa.
Niin maailma muuttuu.
