Ruokajärjestelmämme tuottaa merkittäviä vaikutuksia ilmaan, maahan ja veteen. Todennäköisesti maapallon kantokyky ei nykyisen kaltaista toimintaa loputtomiin kestä, sanoo kansanterveystieteen yliopistonlehtori dosentti Timo Hugg Oulun yliopistosta.
Kyseessä ei ole uhkaus tai mielipide vaan tietoon perustuva näkemys etsiä ekologisesti, sosiaalis-kulttuurisesti ja teknis-taloudellisesti kestäviä ratkaisuja turvata tyydyttävä elämä sekä turvallinen ja terveellinen ruoka myös tuleville sukupolville.
‒ Ymmärryksen lisääjänä ja perusteltujen ratkaisujen tarjoajana tulisi olla tutkimus uuden tiedon tuottajana, Hugg huomauttaa.
Sillä mitä kasvatamme ja syömme on merkitystä. Jos ottaa esimerkkejä elintarvikekohtaisista elinkaaren aikaisista kasvihuonekaasupäästöistä Suomen markkinoilla, niin kovimmat päästöt tulevat lihantuotannosta. Sitä vastoin pienimmät päästöt liittyvät kasviperäisten tuotteiden tuotantoon.
Aloitetaan kuitenkin siitä, mikä on ruokajärjestelmä?
‒ Se kattaa koko kirjon toimijoita ja toimintoja, jotka liittyvät maataloudesta, metsätaloudesta tai kalastuksesta peräisin olevien elintarvikkeiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun, kulutukseen ja hävittämiseen.
– Osittain se liittyy myös laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen, jossa eri toimijat ovat yhteydessä toisiinsa.
Esimerkkejä elintarvikekohtaisista elinkaaren aikaisista kasvihuonekaasupäästöistä
Suomen markkinoilla. Lähde: Suomen ympäristökeskus.
Millainen on terveellinen ruokajärjestelmä ympäristön kannalta?
‒ Se tuottaa ravitsemuksellisesti riittävää ja tasapainoista ruokaa niin, että huomioon otetaan taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen ja kulttuurinen kestävyys. Tällä tavoin taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen ja kulttuurinen perusta tulevien sukupolvien elintarviketurvan ja ravitsemuksen luomiseksi ei vaarannu.
– Kestävä ruokajärjestelmä on taloudellisen kestävyyden kannalta kannattavaa, yhteiskuntaa laaja-alaisesti hyödyttävää (sosiaalinen kestävyys) ja myönteisesti tai neutraalisti luonnonympäristöön vaikuttavaa.
Miten se toimii käytännössä?
‒ Elintarvikeketju alkutuotannosta hävikkiin pyrkii ottamaan huomioon ihmiseen kohdistuvat hyvinvointivaikutukset ja vähentämään tästä aiheutuvia terveysriskejä.
Entä kestävä malli ihmisen eli ruokaa päivittäin kuluttavan kannalta?
‒ Terveellinen ruokavalio sisältää ravitsemussuositusten mukaisesti runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja ja täysjyväviljaa sekä kalaa ja pähkinöitä. Riittävästi myös pehmeää rasvaa, kohtuullisesti vähärasvaisia maitotuotteita sekä rajoitetusti punaista ja siipikarjan lihaa.
– Tavoitteeksi kasvipainotteinen ruokavalio. Eli mahdollisimman vähän lihajalosteita ja alkoholia sekä runsaasti rasvaa, suolaa ja sokeria sisältäviä jalostettuja elintarvikkeita.
– Ruokavaliota on muutettava. Haitallisten ympäristövaikutusten huomioon ottaminen edellyttää kotieläintuotteiden merkittävää vähentämistä. Siirtyminen kasvi- ja kalapainotteisempaan ruokavalioon parantaisi myös ravitsemusta koko väestön tasolla.
– Puhutaan Planetaarisesta ruokavaliosta, jonka tavoitteena on riittävä ravinnonsaanti, ruokavaliosta johtuvien kuolemien ehkäisy, kestävän kehityksen edistäminen ja ilmastonmuutoksen jarruttaminen.
Miten ihmisten tekemiä valintoja voisi ohjata käytännössä?
– Epäterveellisten ruokavaihtoehtojen verottaminen ja terveellisten vaihtoehtojen tukeminen. Lasten suojeleminen elintarvikkeiden ja juomien haitalliselta markkinoinnilta. Selkeiden ja täsmällisten ravintoarvomerkintöjen varmistaminen. Suolan, sokerin ja haitallisten rasvojen pitoisuuden vähentäminen jalostetuissa elintarvikkeissa ja juomissa.
– Peruselintarvikkeiden käytön vahvistaminen varmistamalla, että kouluissa, sairaaloissa ja muissa julkisissa paikoissa tarjotaan tai myydään ravitsevia peruselintarvikkeita osana terveellisempää ruokavaliota.
– Samalla lisätään resursseja ja vahvistetaan elintarvikevalvontajärjestelmiä.
EU on aloittanut muutama vuosi sitten Pellolta Pöytään -hankkeen. Ilmeisesti sillä halutaan vaikuttaa koko ruokajärjestelmään?
– Pellolta Pöytään on Euroopan komission käynnistämä ohjelma, jolla edistetään kiertotaloutta lähtien tuotannosta ja päätyen kulutukseen. Strategian tavoitteena on varmistaa edullinen ja kestävästi tuotettu ruoka Euroopassa, torjua ilmastonmuutosta ja suojella ympäristöä sekä säilyttää biologinen monimuotoisuus ja lisätä luomutuotantoa maataloudessa.
Meneillään on myös Suomen ympäristökeskuksen koordinoima Reilu ruokamurros (Just food) -hanke.
– Hanke etsii murrospolkuja maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle vuoteen 2050. Reilu ruokamurros vaatii paljon jokaiselta. On muutettava maankäyttöä, ruokavaliota ja teknologioita ilmastovaikutuksia vähentäväksi. Tehokkain keino on turvemaiden poistaminen viljelykäytöstä, sillä niistä syntyy lähes puolet ruokajärjestelmän päästöistä.
– Ruuan tuotantomenetelmillä on vaikutusta. Niiden ja energiankäytön muutokset auttavat vähentämään ruokajärjestelmän kasvihuonepäästöjä. Uusilla kulutustottumuksilla ja ruokainnovaatioilla voidaan saada koko järjestelmä uusiutumaan.
Haastattelu perustuu Timo Huggin pitämään esitelmään Tiedematka-hankkeen tilaisuudessa Oulussa 22.9.2023.
Lisätietoja:
https://www.who.int/publications/i/item/9789240035263
https://www.uef.fi/fi/artikkeli/planetaarinen-ruokavalio-on-suosituksia-tiukempi
